”O God, be merciful to me a sinner”

October 21, 2019
diakoni Faiva Po’Oi
ensimmäisessä käsittelyssä viisas opettaja ohjeistaa lukijoitaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Kuulemme, miten Jumala vastaa uskollisten ja nöyrien palvelijoiden rukouksiin, vaikka he ovat syntisiä. Toisessa käsittelyssä kuulemme luottamuksesta, jolla Pyhä Paavali kohtaa kuolemansa. Hänen ei tarvitse pelätä. Hän on säilyttänyt uskon ja luottaa nyt, että ylösnoussut Herra palkitsee hänet. 30. sunnuntain evankeliumissa tavalliseen aikaan kuuntelemme Jeesuksen vertausta fariseuksesta ja veronkantajasta, jotka menevät temppeliin rukoilemaan.
olemme kaikki kuulleet sanonnan: ”liika hyvä on pahasta”, ja tämä evankeliumi varmasti viittaa tähän. Fariseus on hyvin uskollinen hurskaille tavoille ja tekee jopa enemmän kuin häneltä vaaditaan. Jeesus ei kuitenkaan ylistä häntä hänen hurskaista teoistaan. Sen sijaan Jeesus suhtautuu häneen kriittisesti ja kertoo kuulijoilleen, että kaikista fariseuksen ”hyvistä teoista” ja ulkoisesta hurskauden näyttämisestä huolimatta hän on kaivannut rukouksen olemusta ja ydintä. Me emme voi totuudenmukaisesti rukoilla Jumalaa, jos tuomitsemme toiset ankarasti ja asetumme erilleen niistä, joita tapaamme joka päivä. Vasta kun käännymme Jumalan puoleen nöyrästi ja rehellisesti, suhteemme itseemme ja ympärillämme oleviin voi olla aito.
tässä vertauksessa Jeesus asettaa vastakkain hurskaan fariseuksen ja syntisen veronkantajan. Todennäköisesti useimmat meistä haluavat samaistua syntiseen veronkantajaan ja hänen nöyrään rukoukseensa. Todennäköisesti vain harvat, jos ketkään meistä, myöntävät olevansa fariseuksen kaltaisia. Totuus on kuitenkin se, että useimmat meistä ovat enemmän fariseuksen kaltaisia kuin haluamme uskoa! Olemme ylpeitä hyvistä teoistamme ja uskonnollisista tavoistamme ja nostamme ne usein jalustalle – kaikkien nähtäväksi. Saatamme ajatella, että ulkoinen käytöksemme oikeuttaa meidät.
esimerkiksi joillakin meistä on kodit täynnä patsaita ja pyhäkköjä. Saatamme rukoilla usein ja käydä lukuisissa novenoissa, mutta teemme harvoin mitään hyväntekeväisyystyötä. Jotkut meistä saattavat suhtautua kriittisesti toisten hengellisyyteen ja tuomita toisten rukoustavat vähemmän sopiviksi ja sopiviksi kuin omamme!
Totta puhuen luultavasti useimmilla meistä on meissä jotakin sekä fariseuksesta että veronkantajasta.
tämän sunnuntain evankeliumin lukeminen tarjoaa sinulle ja minulle loistavan tilaisuuden arvioida paitsi yksityistä rukouselämäämme, myös perussuhdettamme Jumalaan. Me kaikki haluamme tehdä hyvää. Odottamatta kuitenkin syntinen veronkantaja eikä hurskas fariseus menee kotiin vanhurskautettuna.
fariseus etääntyy selvästi ja asettaa itsensä muun ihmiskunnan yläpuolelle. Tunnustaessaan olevansa syntinen veronkantaja samaistuu ihmisyyteen. Fariseus keskittyy itseensä, veronkantaja Jumalaan. Fariseus on kiitollinen omasta hyvästä toiminnastaan. Veronkantaja on yksinkertaisesti kiitollinen Jumalan toiminnasta elämässään (”ole armollinen”).
tässä ei ole kyse siitä, pitäisikö hurskastella-totta kai pitäisi! Tässä ei ole myöskään todellista kiistakysymystä siitä, toimivatko nuo tavat todistuksena todellisesta itsestämme Jumalan edessä.
Jumalan armo ei ole asia, johon kenelläkään meistä on oikeus. Se ei ole ”velkaa” meille. Se ei ole meidän ansiotamme.”Pohjimmiltaan se on armo – Jumalan antama lahja-tässä tapauksessa annettu sille, joka sitä pyytää, olipa hän kuinka syntinen tai epätäydellinen tahansa.
rukous auttaa meitä pääsemään läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja säilyttämään sen. Vain uskollisuus rukoukselle tuo meille todellisen nöyryyden, joka oikeuttaa meidät – asenteen Jumalaa kohtaan, joka tunnustaa ja anoo: ”Oi Jumala, ole armollinen minulle syntiselle.”Auttakoon Pyhä ehtoollinen meitä olemaan nöyriä ja täyttämään sydämemme kiitollisuudella Jumalan armosta, armosta ja siunauksista.
diakoni Faiva Po ’ Oi palvelee St. Timothyn seurakunnassa, San Mateossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.